Wapun ajan lintubongausta stadissa, tule mukaan!

[farrier]

Näitä kaikkia on wappuna stadissa runsaasti liikkeellä, bongaaminen on helppoa.

Punaiset huulet ja sanoo pusi-pusi-pus: Ilolintu, voi olla myös teekkarityttö.

Homssuinen, sulat rypyssä ja oksennuksen peitossa, pitää öööö-ääntä eikä pääse lentoon: Pyryharakka.

Kulkee kuolaten ympäri kaupunkia, välillä torveen töräytellen, "hauskaa" pitäen, kevään tirpusia tiiraillen: Vanha varis.

Lirauttelee keltaisia vanoja porttikongissa ja vetää kaljaa tai sidukkaa välillä: Kusitulkku.

Seisoo jäykkänä kusenkeltainen ylioppilas- tai teekkarilakki päässä ja katselee ylimielisesti "muiden yläpuolelta" menoa skumppalasi kourassa: Korkeakoulukotka.

Ahkerasti bailaava ja komeita sällejä etsivä, iloisesti kujertava: *es-tipu.

Tässä oli muutamia lajeja, saa keksiä lisää.

Sitten ei muuta kuin baanalle huomenna! JEEEEEE!

[JuhaJ]

Nostokurkiakin nähtiin, mutta ne olivat varsinkin satamapaikoissa jähmettyneet paikoilleen, joskus pitemmäksikin aikaa ja erityisesti Kotkan tienoilla. Esa Lonka yritti saada niitä tepastelemaan, mutta paikallaan pysyivät.

Tiettävästi laji on muuttolintu, jonka nykyiset massaesiintymät ovat Kaukoidän suunnalla.

[JuhaJ]

Näitäkin voi nähdä: astelee arvokkaasti pitkin katuja. Huutaa äänekkäitä hei-huutoja, laulaa muutenkin kovaäänisesti ja kerääntyy suurin laumoin Hakaniemen torin ympärille. Kulkee mielellään lippujen perässä. Käy vohkimassa munia muiden lintujen pesiltä. Kanta harventunut huomattavasti viime vuosikymmeninä varsinkin Itä-Euroopassa.Tunnistaa punaisesta hiukan nahistuneesta höyhenpeitteestä ja hapsottavasta töyhdöstä: PUNAHYYPPÄ.

[samesame]

Äimänkäki : Laji, jolla on suuret silmät sekä suu, joka saattaa olla avoinna vielä pitkään ääntelyn jälkeen. Ääntelee hämmästyneesti vain yhden tavun: häh? ilman toistoja.

Turussa on tavattu äimänkäkiä, joiden vastausääntely on selkeä kui.

Porissa tavattavan lajin kutsuääntelynä on tuanoi (tai totnoinii).

[JuhaJ]

Äimänkäki : Laji, jolla on suuret silmät sekä suu, joka saattaa olla avoinna vielä pitkään ääntelyn jälkeen. Ääntelee hämmästyneesti vain yhden tavun: häh? ilman toistoja.

Turussa on tavattu äimänkäkiä, joiden vastausääntely on selkeä kui.

Porissa tavattavan lajin kutsuääntelynä on tuanoi (tai totnoinii).

Tunnistan tuosta kuvauksesta setävainaani. Hänen silmänsä olivat suuret ja ääntelyssään toistui sana HÖH!?
Lajilla on aivan selkeä pääesiintymä Lounais-Suomessa.

[Sofi]

Hei hyvä ystäväni,

alla Suomen epälintutieteellisen yhdistyksen (Selitys ry) lintuopas, josta
toivon olevan sinulle iloa!
Luetteloon on hyväksytty kaikki Suomessa tavatut linnut, jotka on vuoden
2009 mennessä tehtyjen havaintojen perusteella yhdistyksen
rariteettikomitea hyväksynyt.
Suurkiitos kaikille aktiivisille lintuharrastajille, jotka ovat
havaintojaan yhdistykselle toimittaneeet.

Kaikki uudet lajihavainnot pyydetään ilmoittamaan allekirjoittaneelle.
Jollei kunnollista valokuvaa ole käytettävissä, kirjallisen kuvauksen tulee
olla mahdollisimman täsmällinen.


Selitys ry
****************
HARRASTELIJAN LINTUOPAS 2010

Aapiskukko (Micaelis Agricolas)
Kuollut sukupuuttoon.

Ellunkana (Callina Bohemiae)
Huoleton eläjä, joka kuuluu kantturakoipisten heimoon. Ei muni eikä
kotkota. Suo lämpöä harakoillekin. Tavataan yleisesti miltei kaikkialla
maailmassa.

Heavykukko (Altius Fortius)
Suomesta muualle Eurooppaan levinnyt kovaääninen kokomusta varislintu.
Pinkkimutaatiot yleistymässä. Raakkuu kuin korppi ja vinkuu kuin sika.
Näyttää mielellään närhen munat. Alkuperäisen kannan, joka pesii Tampereen
Mustajärvellä erottaa sen raakkuessa leveästä ärrästä.

Ilolintu (Chisu Chisu)
Pitää hyvää huolta puutarhastaan, ja muut tiput loitolla naamioituen
mirriksi. Saavuttanut suosiota lemmikkinä, vaikkakin kallis.

Munahaukka (Falcos Mulcos)
Käen sukulainen, joka tuhoaa toisten pesintöjä käymällä munavarkaissa.
Rohkea, ja saaliin valittuaan määrätietoinen ja sitkeä. Isot ja pienet
munat, kaikki kelpaa. Syö myös kädestä aloittaen sormesta.

Nostokurki (Vecotin Raskas)
Lentokyvytön, onttoraajainen, hidasliikkeinen, voimakas vaeltaja. Tarvitsee
liikkumiseensa ulkopuolista ohjausta. Helpoimmin löydettävissä
betoniviidakoista.

Pahakurki (Vitutus Harmitus)
Kuten nostokurki, mutta joka ei liiku eikä ääntele edes autettuna.
Sotketaan helposti venäläiseen perseensuristimeen.

Pahanilmanlintu (Lexux Murphys)
Tavataan leijailemassa hisseissä, myös sankkoina parvina poikien
pukuhuoneissa. Ilmaantuu silloin kun vähiten kaipaisi. Huonon havispäivän
jälkeen voi lintubongari todeta, että "Tämä tästä vielä puuttui!".

Pasikuikka ( Homo Ureanus)
Lisääntymiskyvytön luonnonoikku, reviirinsä ahkerasti merkitsijä esiintyy
vain koiraspuolisena.
Sorsalintu, mutta sukeltaa joskus huomattavan pitkään ja syvälle ja häviää
kuin kus' lumeen.

Pyryharakka (Haeroe Haeroe)
Laulustaan helposti tunnistettavissa: ki-ka-tu-s/kää-kä-ty-s, jota lintu
toistaa rasittavuuteen asti. Naaras on kova munimaan.

Rauhankyyhky (Paxtilhi Pastilhi)
Käy jatkuvaa reviirikamppailua pahanilmanlinnun kanssa. Häiriintyy ihmisen
toimista herkästi ja kanta voi romahtaa nopeastikin. Tästä syystä
rauhoitettu kaikkialla. Ympärivuotinen ruokinta suositeltavaa.

Selväpyy (Bona Fide)
Kykenee näkemään metsän puilta. Omaksuu vaivatta suuriakin tietomääriä.
Ilmiömäinen muisti. Aikainen tipu, joka löytää madon äimänkäen ja
viskisiepon vielä nukkuessa.
Siipiveikko (Auervarae Huijaeus)
On käkien etäinen sukulainen. Selkärangattomien alalajeista alhaisin.
Esiintyy toisinaan viskisieppojen kanssa sekaparvissa. Lähestyy ja
houkuttelee ääntelyllään erityisesti sellaisia naaraita, joilla on iso
pesämuna.

Taivaanlintu (Fogelis Liberas)
Muistuttaa käytökseltään ja olemukseltaan ellunkanaa, vaikkei olekaan tälle
sukua.

Tipu (Curvi Bikini)
lajin tunnistaa sirosta ja viehkeästä olemuksesta, sekä muodokkaista rinta-
ja pyrstölihaksista. Liikehdintä karistaa hiekat uupuneimmankin heavykukon
silmistä.

Uutisankka
Laji kuuluu perättömien heimoon. Ääntely ja vaeltelu ennalta arvaamatonta.
Omaa haukan katseen, pöllön kuulon ja kanan muistin.

Viskisieppo (Ballantines Preferae)
Kuuluu humalahakuisten tilhien heimoon. Syntynyt evoluution tuloksena
kännikalasta ja levinnyt Pohjanmaan kautta Pohjois-Eurooppaan, Närpiöstä
Pohjois-Amerikkaan. Ääntely "hik.hik", jota toistaa harvakseltaan.

WC-ankka (Toiletus Putsaeus)
Paikkalintu, joka viihtyy lähellä ihmisasumuksia. Hakeutuu myös sekaparviin
pasikuikan ja pahanilmanlinnun kanssa.

Äimänkäki (Cuculus Cummastus)
Laji, jolla on suuret silmät ja suuri suu. Ääntely lyhyt "häh" ilman
toistoa suun jäädessä auki.
Maamme lounaisrannikon yksilöt vastaavat saman lajin ääntelyyn toisinaan
lyhyesti "cui".

[JuhaJ]

Jee, setävainaallani on siis oikein tieteellinen nimi, vau!

Ja että epälintutieteellinen yhdistyskin on oikein olemassa!

Mutta se jäi EPÄselväksi, mikä on EPÄlintu ?

[JuhaJ]

KALAKUKKO (gallus pisces savolaxensis)
Itäsuomalainen vääränokkainen kanalintu, jolla on erehdyttävästi muikunpyrstöä muistuttava takamus. Ääntelee kuuluvasti varoitusäänellä "voevoevoe" tai tervehdysäänellä "hyvveepäevee - hyvveepäevee". Toisinaan päästää myös kysyvän hämmästyneen äännähdyksen "mittee?". On tunnettu ovelasta luonteestaan. Suurimmat esiintymisalueet Itä-Suomessa ja varsinkin Pohjois-Savossa. Kolme alalajia:

LENTÄVÄ KALAKUKKO (g,p.s.aerodynamis) Lentokykyinen ja vikkeläliikkeinen. Osaa myös viheltää kuuluvasti ja varsinkin urosyksilöt puhkuvat komealla äänellä. Suurikokoisen lajin kanta on lähes sukupuuton partaalle romahtanut. Muutamia yksilöitä on kuitenkin havaittu pesivänä Helsingin Pasilassa ja Keuruulla.

TAVALLINEN KALAKUKKO (g.p.s. domesticus) ruskea höyhenpeite, pyöreä ja pullea. Ei osaa lentää. Suosittu riistalintu ja paistettuna erittäin maukas, joskin rasvapitoinen.

LANTTUKUKKO (g.p.s.vegetabilis) edellisen harvinaisempi variantti. Muuten samannäköinen, mutta maultaan miedompi.
Saattaa kiinniotettuna päästää raikuvia prööt-ääniä, kuten yleisempi serkkunsakin.

[Joose]

Tuo ilmojemme valtias, uljas
Banaanikotka (Musaquila codorniu) on jälleen jäämässä tiedon pimentoon..

Käy siis tutkimassa URL http://www.banaanikotka.fi/ . Erityisestä tämä URL on hyvä aloituskohde: http://www.banaanikotka.fi/julkaisut/an96.html