optimistx:n blogi: oletko karttaihminen?
Andromeda-galaksin kuva leikattu paikasta:
http://www.cs.helsinki.fi/u/atikka/gala ... elmat.html
Kollegani puki hotellissamme tärkättyä kalvosinnapeilla varustettua valkoista paitaa ylleen ja lausui harkitunoloisesti ja vakavasti, ilman leikillisyyden häivääkään:
- Ihmisiä on kahdenlaisia. Niitä, jotka pukeutuvat päivälliselle, ja niitä, jotka eivät.
Hän varmaan seuraavassa elämässään kernaasti syntyisi englantilaiseksi lordiksi tai vähintään ylvään aatelisnenän omaavaksi ruotsinkieliseksi herrasmieheksi.
---
Hämmästyin äskettäin, että ihmisiä on toisellakin tavoin kahdenlaisia:
Niitä, jotka joutuvat pohjattomaan ahdistukseen ilman karttaa, ja niitä, jotka eivät.
Kumpi olet?
Oletko helpottunut, kun luet kartasta 'Olet tässä'?
Uudessa paikassa olet levoton kuin adhd-syndroomainen, jos et löydä karttaa, et tiedä ilmansuuntia, etäisyyksiä. Jos vaellat maastossa oppaan johdolla, mutta et tiedä, mitä seuraavan nyppylän takaa ilmestyy, olet kuin ilman housuja avoimella torilla painajaisunessa.
Elämäsi saa aivan järkyttävän kolauksen, kun maastossa eteesi ilmestyykin joki, jonka ei pitänyt olla siinä.
Matkustaessasi junassa vieraan maan halki koet matkan menevän hukkaan, jos et voi seurata matkantekoa myös kartalta. Elämä junanvaunussa ikkunat suljettuna on kuin unta, hukkaan heitettyä elämää.
Jopa jättilaivassa ja jumbojetissä tahdot katsoa karttaa
- Mikä saari tuo on, missä olemme, osaako kapteeni varmasti pysyä reitillä?
Kun kohtaat eksyneenoloisen turistin Kauppatorin liepeillä Havis Amandan luona ihmettelemässä, missä on Stockman, niin osoitat innosta hiristen karttaansa: 'Tuossa'. Mieleesi ei tule selostaa: 'Kävele ensin tätä hiekkakäytävää tuon Runebergin patsaan vieritse, sitten oikealla, ja vasemmalle, ja suojatien yli, ja sen jälkeen heti vasemmalle Kämpin ohi. Jatka suoraan ja vasemmalla on Ruotsalaisen teatterin talo ja oikealla kirjakauppa ja sitten suoraan liikennevalosta yli, ja Stockman on iso talo oikealla etuviistossa. Kulmasta menet sisään, herkkuosasto on vasemmalla ja oikealta löydät kaikenlaista eri kerroksista.'.
Kun turisti kuitenkin nolona ihmettelee, ettei hän kartasta sittenkään mitään ymmärrä, yrität selostaa hänelle ylläolevan litanian, toistat sen, ja sitten huomaat, että hän muistaa siitä suurinpiirtein sen, että pitäisi jostain ensin löytää joku patsas ja kysyä sitten joltain ystävälliseltä sielulta uudestaan. Huokaus.
Olin luullut kouluajoista lähtien, että kaikki ihmiset ajattelevat karttamaisesti, kunnes luin joku vuosi sitten, että vain noin 1/3 suomalaisista aikuisista edes auttavasti osaa ja tahtoo käyttää karttoja. Useimmat tahtovat ohjeensa ylläolevaan tapaan luettelona 'siitä ison kuusen vierestä navetan taitse ja ...'.
Minulla on myös ahtaan paikan kammo. Jos pitäisi maata maan alle haudattavassa ruumisarkussa vaikkapa vain puoli tuntia, tulisin varmaan pysyvästi hulluksi (siis jos hän ei ole jo. toim. huom.).
Kartattomuuden kammo ei ole aivan yhtä paha kuin ahtaanpaikan kammo, mutta syvällekäypää ahdistusta ja keskittymiskyvyttömyyttä tuntuu. Jopa romaania lukiessa on pakko kaivaa kartta esille, se helpottaa. Jos on romaani, jossa paikat ovat fiktiivisiä, epämääräisiä, niin tekee mieli mennä sanomaan kirjailijalle suorat sanat tai lopettaa romaanin rouskutus siihen paikkaan. Varsinkin lähinnä sielunmaisemia kuvaavat romaanit tulisivat minulle paljon ymmärrettävämmiksi, jos niissä olisi liitteinä n-ulotteisesta sielunmaisemaavaruudesta tehtyjä projektioita 2-ulotteisiin avaruuksiin. Taikka edes tähän tapaan yksiulotteisia luokitteluja:
Voisikohan sielunmaisemia kartoittaa, kirjoista ja muuten?
Kun valittelin viisaalle ystävälleni karttasyndroomaani, hän piirsi huolellisesti minulle ensiapuna käytettävän kartan, jos muuta ei ole heti saatavilla:
On kalvava epäilys, että tuosta saattaa puuttua jotain.
---
Kiitos Enten T.lle kiintoisasta pähkäilystä. Älä ihmeessä poista , sillä jokainen 'runon' tulkintahan on oikea! Ehkä vielä pidetään ratkaisua piilossa vähän aikaa, niin että joku toinenkin saa osoittaa oman

:nsa