Kukaan ei varmasti haluaisi ajautua suhteeseen joka on myrskyisä ja jossa rakastetaan ja erotaan joka toinen viikko. Moni ei sitä koskaan koekaan mutta useilla on siitä kokemusta. Kyseessä on ns. on-off-suhde. Suhde joka on ylämäkeä, alamäkeä, suuria tunteita. Äärimmillään suurta rakkautta ja suurta vihaa. On-off-suhde on kahden aikuisen raastava hiekkalaatikkoleikki jota kumpikaan ei ehkä oikeasti haluaisi leikkiä mutta johon vaan ajaudutaan. On-off-suhde ei ole tylsä ja tasainen, koskaan. Mutta intohimolla ja jännityksellä on hintansa.

On-off- suhteeseen kuuluu lähestulkoon aina intohimo. Yleensä sekä tunteiden, että seksin osalta. Tunteet on vahvat niin hyvässä kuin pahassakin. Toinen on kuin huumetta, joku ihme magneetti joka vetää puoleensa niin, ettei sille voi mitään.

Kun sen sadannenneljännentoista eron jälkeen taas palataan yhteen on se tunne aivan käsittämätön. Mikä kaipuu, ikävä, ne tunteet raastoivat sydämestä paloja, tekivät hulluksi. Koska olit jälleen kerran oikeasti eronnut. Jälleen kerran olit kerännyt kaikki voimasi, tehnyt jääkaapin oveen listan siitä miksi tämä ero nyt on siis välttämätön ja miksi sitä paskaa ei pidä enää ottaa takaisin. Soittanut ja tekstannut ystävillesi ja äidillesi ja vaahdonnut kuinka tällä kertaa se on lopullista. Vetänyt herneen nenääsi kun kukaan ei oikein uskonut sinua.

Menee päiviä. Viha alkaa laantumaan, alat ikävöidä. Näet hänet joka paikassa. Tuossa se istui. Voi ei, tätä ohjelmaa me katottiin aina yhdessä. Mitä mä nyt teen, me syötiin aina yhdessä? Voi kun se nyt on rakas, miten sitä voi rakastaa niin paljon? Miten sitä voi olla niin kauhea ikävä? Ehkä se nyt ei sittenkään ollut niin kamalaa mitä se teki? Kyllä mä nyt luulen, että tällä kertaa se oppi läksynsä…

Ja sitten se päivä tulee. Kun jompikumpi sortuu. Ei ehkä ole parempaakaan löytynyt, voihan tätä nyt vielä vähän, mä nyt vaan oon puutteessa ja voihan sen kans seksiä harrastaa. Tai jotain tekosyytä sille, että haluat sen ihmisen takaisin elämääsi. Vaikka tiedät, että mikään ei ole muuttunut eikä muutu. Mutta ei se mitään koska juuri nyt kaikki on loistavan hyvin, parasta maailmassa, toivoa on.

Miksi ja millainen ihminen ”suostuu” on-off-suhteeseen? Ehkä hieman läheisriippuvainen? Epäkypsä? Ei osaa kunnioittaa itseään eikä omia rajojaan? Lapsellinen? En minä vaan tiedä. Sen tiedän, että hyvin moni on on-off-suhteen kokenut ja se on loppunut vasta kun tunteet ovat oikeasti laantuneet. Ei yhdenkään ”pakkoeron” aikana.

Useat on-off-suhteen kokeneet kertovat sen olleen tunnepuolella vahvinta mitä on ollut. Rakkaus ja intohimo ovat olleet vahvempia kuin muiden kanssa ja usein myös seksi on ollut ”parasta.” Tästä voisi päätellä löyhästi, että hyvä seksi ja vahvat tunteet ja tylsä arki eivät niin hyvin sovi yhteen. Ja tottahan sekin usein on. On hyvä suhde mutta väljähtänyt seksielämä tai on kiva arki ja intohimo puuttuu. Ehkä me on-off-suhteen kokeneet ollaan myös jollain lailla onnekkaita koska olemme kokeneet ne isot tunteet? Sen kun on onnensa kukkuloilla ja elämä tuntuu täydelliseltä ja sen kun maailma romahtaa ja tuntuu, että tästä ei voi selvitä. Mutta en mä silti halua enää koskaan kokea on-off-suhdetta.

Kommentoi

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

OTA YHTEYTTÄ

Katso ensin UKK.

Rekisteriseloste  |   Käyttöehdot & evästeet

©2018 eurosinkut - *es

or

Log in with your credentials

or    

Forgot your details?

or

Create Account