Nainen kertoo:

Treffikokemusta on kertynyt allekirjoittaneelle viimeisen 20 vuoden aikana varsin vähän, joten tämän ”kokemattomuuden” piikkiin laitan tämän toistaiseksi viimeisimmän kompurointini nelisen vuotta sitten.

Ystäväni usuttamana olin rohkaistunut nettideittailuun ja sieltä löytyikin mukavanoloinen kaveri, joten puhelinlangat alkoivat laulaa. Noin viikon tiivin jutustelun jälkeen ryhdyttiin hieromaan tapaamista; kaveri ehdotti elokuvia ja myönnyin, vaikka se hieman erikoiselta ensitapaamisella tuntuikin.  Päivää sovittaessa tuli seuraava yllätys; mies halusi elokuviin tiistaina. Syykin löytyi pian. Veikkaus-kortilla pääsee tiistaina kaksi yhden hinnalla. Säästäväinen tyyppi, tuumin.

Ryysin ajoissa teatterille, odottelin miestä saapuvaksi ja tulihan hän. Mutta en ollut tunnistaa… jotenkin kaveri oli kutistunut kertomastaan – pituutta oli 10cm vähemmän ja muutenkaan olomuoto ei vastannut kuvan antamaa mielikuvaa. Nyt toki tiedän, mistä kuvakulmasta otetaan se ISO kuva.  Viis koosta, mietin ja ehdotin kahvihetkeä, koska elokuvan alkuun oli vielä reilusti aikaa.

Siirryimme lähikuppilaan ja tasapuolisuuden nimissä tarjouduin maksamaan kahveista, mies kun oli sentään hankkinut ne leffaliput. Tämä sopi, tosin tiskillä mies pyysikin kahvin sijaan kolmostuopin. Häntä jännittää vielä enemmän kuin minua, pohdiskelin ja vingutin bonuskortilla kaffen ja kaljan meille.

Istuimme pöytään ja turinatuokio alkoi. En muista jutuista juuri mitään, sillä huomioni kiinnittyi täysin suorastaan maagiseen klonksutukseen, jota miehen suusta kuului hänen puhuessaan.  Puhelimessa tätä ei ollut kuulunut, joten päättelin, että kaveri oli varustautunut tapaamiseen hienolla valkoisella purukalustolla, joka tosin oli joko liian suuri tai pieni hänelle ja siitä syystä hänen puhuessaan ”kalisi”.

En lannistu vähästä enkä varsinkaan karkuun juokse helposti, mutta kun kaveri vielä teatterisalissa leffaa katsoessaan nukahti ja alkoi päristä huuruja ilmoille tasaiseen tahtiin, totesin ettei tästä nyt sitten tullutkaan sitä suurta romanssia. Eikä edes kaunista ystävyyttä. Onneksi elokuva sentään oli mainio kotimainen komedia, joten sain rauhassa nauraa ääneen sekä sille että treffeilleni.

Elokuvan jälkeen kaveri tarjosi kyytiä kotiin. Kerroin asuvani niin lähellä, että kävelisin mielummin, kiitin ja toivotin hyvää loppuvuotta. Ilta huipentui siihen, että seisoin bussipysäkin mainostaulun takana piilossa sen aikaa, että hän ajoi autollaan ohi – minunhan piti asua ihan siinä kävelymatkan päässä.

Tämä tragikoominen treffikokemukseni opetti kerralla ja paljon. Osaan nyt varoa ainakin tiistaielokuvia ja kuvakulmia. Tosin lyön vaikka vetoa siitä, että seuraavilla rehveillä tapahtuu tasan taas jotain uutta ihmeellistä opittavaa 😉

*********************

Haluatko kertoa treffi- tai sinkkukokemuksesi? Lähetä se täältä:
https://eurosinkut.net/kerro-treffeistasi/

Haluatko saada blogiartikkeleista ilmoitukset sähköpostiisi? Tilaa täältä: https://eurosinkut.net/autoemail/

Sivusto kommentit

Vastaa

Facebook kommentit

Disqus kommentit

eurosinkut-es

G+ kommentit

OTA YHTEYTTÄ (ei toimi tällä hetkellä)

Nimi (pakollinen)

Sähköposti (pakollinen)

Viesti

Rekisteriseloste

©2018 eurosinkut - *es

or

Log in with your credentials

or    

Forgot your details?

or

Create Account