Tunnetko sinäkin jonkun joka on jo yli 30 vuotias eikä ole koskaan seurustellut? Tai yli 40? Se porukan ”ikisinkku.” Oletko koskaan tullut ajatelleeksi miksi tämä ihminen on ”ikisinkku”? Tai tiedäkö miksi hän on kokematon? Itse tunnen kaksi ihmistä jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa, yli 30v mies ja 40v nainen. Ottamatta kantaa millään lailla juuri heihin ja vailla omaa henkilökohtaista kokemusta kirjoitan tästä aiheesta ajatuksiani. Olen kuitenkin aiheesta keskustellut.

Monella on varmaankin jonkinlaisia ongelmia itsetunnossa. Ehkä ne on alkaneet jo lapsuudesta. Kun jo lapselle kerrotaan, että hän on ruma eikä muka kelpaa ja sitä vahvistetaan koulukiusaamisen muodossa vuosien ajan, ei ole mikään ihme, että sen uskoo itsekin todeksi. Siitä tulee totuus, se miten itsensä näkee. Jos näkee itsensä rumana ja kelpaamattomana se varmasti myös jollain tasolla näkyy ulospäin. Viestii jollain sanattomalla tavalla muille, että ei minuun kannata tutustua, en ole sen arvoinen. Iso osa ihmisen viestinnästä on sanatonta ja epävarmuus, itseinho, itsesääli ja oman itsen aliarvostaminen lie asioita jotka muut ehkä vaistoavat.

Kun vuodet vierii, muut löytää kumppanin mutta sinä et, alkaa negatiivinen kierre. Tulee aika jolloin kaikki ympärillä pariutuvat, hankkivat ehkä lapsia, elävät elämää kuten ”kuuluu.” Kuten sen ajatellaan menevän. Sinkkuna oleminen ja pysyminen ei ole lainkaan huono valinta mutta silloin kun se ei ole oma valinta niin se voi olla mitä tuskallisinta katsella vierestä muiden onnea. Ehkä tässä vaiheessa tunne siitä, että ei todellakaan kelpaa kenellekään vaan vahvistuu? Joutuu alkaa miettimään mikä tämän elämän tarkoitus on juuri minulle? Miksi en ihan oikeasti löydä ketään? Niin, pieni sisäinen ääni huutaa, että olet ruma, et kelpaa ja sinä uskot sen.

Uskoisin, että myös tietynlainen ujous ja ehkä vähän ”vääränlainen” ylpeys estävät myös pariutumista joillain ihmisillä. Nuo kaksi asiaa yhdistettyinä luovat helposti ihmisen joka jatkaa omaa kehäänsä sinkkuuden tiellä löytämättä ketään. Koska itsetunto on huono on parempi olla näyttämättä kiinnostusta vastakkaiselle sukupuolelle. Tämä siksi, että ei vaan kukaan enää vahvistaisi tätä ajatusta. Tässä ihminen suojelee itseään, omaa psyykettään mutta myös vaikeuttaa kumppanin löytämistä, jopa tekee sen mahdottomaksi. Nimittäin joskus on vaan otettava henkisesti turpaan ihmissuhteissa. Luultavasti lähestulkoon jokaiselle ihmiselle joka on tehnyt aloitteita, käynyt treffeillä tai ollut suhteissa on käynyt niin, että toista osapuolta ei kiinnostanut.

Minua kiusattiin kotona, koulussa, lukiossa, ammattiopinnoissa ja työpaikoilla, valittiin aina viimeisenä liikkatunnilla, ei pyydetty tanssiaisissa pariksi (pyysin itse ja tuttu poika suostui), kaverit seurusteli paljon ennen mua ym. Mutta en koskaan uskonut, etten olisi aivan yhtä arvokas kuin muutkin. Olin lukiossa ihastunut yhteen poikaan ja kaverini hullusta ideasta soitin hänelle ja pyysin ulos koska vaikutti, että hänkin oli kiinnostunut minusta. Ei hän ollut, hän tunsi sääliä minua kohtaan koska olin vähän surkea. Hän kieltäytyi ihan nätisti eikä koskaan aiheeseen enää palannut. Minä tein siitä päivästä 1.10. itseni voittamisen päivän. Otin elämäni ensimmäiset vaan ei viimeiset pakit. Hajosinko? En. Etkä hajoa sinäkään.

Yksi ajatus mikä auttoi läpi vuosien oli olla ajattelematta niin henkilökohtaisesti. Tottakai minä elän vain itseni kanssa mutta miksi ihmeessä koko tässä maailmassa ei olisi yhtäkään miestä joka voisi haluta myös minut? Mikä minusta tekee sellaisen, että minua ei voisi joku haluta? Ei mikään. Kun ajattelee asiaa laajemmasti, miettii kuinka paljon erilaisia, erinäköisiä ja erikokoisia ihmisiä maailmassa on niin loppujen lopuksi jokainen meistä on vain yksi ihminen muiden joukossa.

On myös muita jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä !! On muitakin jotka ovat kokemattomia ja kokevat etteivät kelpaa kenellekään. Entäs jos laittaisitkin sinne treffipalstalle ilmoituksen jossa varta vasten etsit samaa kokenutta ihmistä?

Itse ehdottaisin, että rupeat tekemään työtä oman mielesi kanssa hetinyt. Sen sijaan, että ahdistuneena käperryt kuoreesi ja pelkäät saavasi huonoa palautetta lähde sitä kohti. Ojenna kätesi ja ota se vastaan. Se kuuluu elämään. Rupea ajattelemaan, että kyllä sinä kelpaat. Klisee tai ei, lähde ihmisten ilmoille. Mene treffeille, laita verkot vesille. Hae ihmistä joka on myös kokematon, arka, ujo tai muuten tietää mitä koet. Laajenna hakualuetta, ehkä jopa ulkomaille asti? Toki sanomattakin selvää on, että ei kannata liikaa jumiutua johonkin tiettyyn muottiin vaatimuksissaan.

Kommentoi

Yksi vastaus artikkeliin “Vuodet vierii, ketään ei löydy”

  1. Hienoa pohdintaa kipeästä aiheesta. Kyllä tuohon voi samaistua, vaikka onkin enemmän ikää ja kokemusta kaikenlaisista parisuhteista, perheestäkin. Mutta senpä takia voisi vielä olla paljon annettavaa jollekin.

    Ehkä se on tuo turpaanottaminen yhteistä, huonot kokemukset. Eikä päätään kannata hakata ainakaan samaan seinään kovin monta kertaa. Yksin ollessa oppii enemmän myös itsestään, kunhan suostuu katsomaan taaksepäin, ja peiliin hyvin kriittisesti. Mikä olikaan se minun osuuteni tässä ?

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

OTA YHTEYTTÄ

Katso ensin UKK.

Rekisteriseloste  |   Käyttöehdot & evästeet

©2018 eurosinkut - *es

or

Log in with your credentials

or    

Forgot your details?

or

Create Account